My New Bag

Siinä olisi nyt sitten mun uusi laukku, Louis Vuittonin Neverful. Pitkän pähkäilyn jälkeen päädyin monogram-kuosiin ja GM-kokoon eli isoimpaan kokoon. Enkä voisi olla tyytyväisempi. Onhan se kokona iso, varsinkin kun itse olen todella lyhyt, että näyttäähän se minulla vähän hassulta, mutta mahtuupahan koko elämä mukaan. Vähän kliseisiähän Louis Vuittonin laukut ovat, varsinkin kun  joka toisella vastaan tulijalla roikkuu kopio olkavarrella, ja tämän vuoksi en olisi ikinä uskonut, miten paljon tulisin ihastumaan laukkuun. Voisin sanoa, että rakkautta ensisilmäyksellä.

Sain laukun torstai iltana kaikkien kommelluksien jälkeen. Tässä postauksessa kerroinkin, kuinka olin aikonut ostaa Helsingin reissullani tämän laukun. Laukkua piti liikkeessä olla yksi kappale, mutta sitä ei löytynytkään mistään. Niinpä jätin laukusta varauksen ja luulin että saisin laukun vasta viikkojen päästä, oli kuulemma Ranskasta asti loppu tämä kyseinen laukku. Postauksessa jätin kuitenkin kertomatta, että perjantaina kun istahdin Mikkeliin lähtevään junaan, huomasin, että Louis Vuittonilta oli soitettu. Ajattelin, että eivät voineet sitten puolta tuntia aikaisemmin soittaa, niin olisin ehtinyt käymään liikkeessä ennen lähtöä. Ja mietin että oliko laukku löytynyt jostain, koska näin nopeasti eivät olisi millään ehtineet laukkua saamaan, vai oliko minulle soitettu vahingossa. Juna oli aivan täynnä, joten jätin soittamatta numeroon takaisin ja ajattelin, että soittavathan he minulle uudestaan. Tämä kaikki tapahtui siis perjantaina ja vielä maanantai iltapäivään mennessäkään minulle ei oltu soitettu uudestaan. Yritin soittaa itse takaisin, mutta huomasin, että numeroon ei voinutkaan soittaa takaisinpäin. Jatkoin odottelua tiistaihin. Tiistai iltapäivänäkään minulle ei oltu soitettu, joten kaivoin netistä liikkeen puhelinnumeron ja soitin sinne. Ja niin kuin pelkäsin, numerosta vastasi englantia puhuva nainen. Sitten huonolla englannillani yritin kysyä, että oliko laukkuni siellä ja voisinko maksaa sen puhelimessa ja ystäväni kävisi sen sitten hakemassa. Ymmärsin, että laukkuni olisi siellä, mutta nainen ei ollut varma siitä, että olisiko mahdollista maksaa puhelimessa ja käydä sitten hakemassa laukku. Hän lupasi, että joku suomea puhuva soittaa minulle samana tai seuraavana päivänä. Mitään ei ollut kuulunut seuraavan päivään eli keskiviikkoon mennessä ja ystäväni, joka voisi hakea laukun olisi tulossa Mikkeliin torstaina, päätin soittaa uudelleen. Edellisellä viikolla käydessäni liikkeessä oli saanut minua palvelleelta henkilöltä käyntikortin, joten päätin yrittää hoitaa asian sitä kautta ja kaikista parasta saisin puhua suomea. Hän ei vastatannut, joten soitin taas samaan numeroon kuin edellisenä päivänä. Sieltä vastasi sama englantia puhuva nainen. Selitin taas tilanteen ja hän lupasi kiirehtiä asiaa. Lopetettuani puhelun, hetken päästä minulle soitti takaisin käyntikortin antanut henkilö. Selitin hänellekin vielä tilanteen. Hän sanoi, että hyvä kun soitin hänelle, koska netissä olevaan numeroon soitetut puhelut menevät Belgiaan (jos oikein muistan) ja hän pystyisi kiirehtimään asiaa paremmin. Hän sanoi, että vielä samana päivänä soittaisi henkilö, jonka kanssa hoitaisin maksun puhelimessa ja ystäväni voisi hakea laukun torstai aamuna. Mikä helpotus. Mutta ei tässä vielä kaikki. Puhelun jälkeen tarkoitukseni oli hoitaa raha puoli kuntoon verkkopankissa, mutta sainkin ennen sitä verkkopankkitunnukset lukittua. Soitettuani pankin asikaspalveluun ja kuultuani, että vain konttorissa pystyttäisiin aukaisemaan heti tunnukset, ei auttanut muu kuin kauhella kiireella rynnätä pankin konttoriin. Mainittakoon tässä välissä, että töideni alkuun oli enää vain tunti ja meikkaus oli kesken ja koira käyttämättä ulkona. Äkkiä meikit naamaan ja soitto isälle, jota pyysin käyttämään koiran ulkona, ja suunta kohti pankkia. Onneksi pankissa ei ollut jonoa ja sain tunnukset aukia ja rahat siirrettyä. Myöhemmin päivällä liikkeestä soitettiin ja sain hoidettua maksupuolen. Niinpä ystäväni siis pääsi hakemaan laukun torstai aamuna ja illalla se oli sitten minulla. Tulipa pitkä stoori, toivottavasti jaksoitte lukea ja saitte selvää. :)

Tässä vielä muutama tarkempi kuva laukusta. Laukun sisällä on yksi vetoketjullinen tasku ja laukun mukana tuli pienempi laukku, jonka saa hihnalla kiinni laukkuun. Nämä ovat todella hyvä juttu, koska laukku on muuten aivan avoin. Laukkua saa vähän enemmän kiinni sivuilla olevilla kiristysnaruilla ja keskellä olevalla klipsillä (en tiedä, onko se oikea sana).  Kiristysnaruilla saa laukun supistettua aika kiinni, mutta en tykkää siitä, koska silloin laukun muotokieli muuttuu. Tykkään laukun muodosta ennemmän silloin, kun se on ylhäältä leveämpi kuin alhaalta.

Mitäs tykkäsitte laukusta? Itse olen täysin rakastunut siihen ja tulen käyttämään sitä varmaan joka päivä.

xx